07 February 2016

IHOLLA

Heippa! Tällä kertaa ollaan vähän henkilökohtaisemman postauksen parissa, jota varten oon odottanut oikeaa hetkeä. Nyt aika tuntui oikealta ja sain tekstin valmiiksi, joten mennnään asiaan ilman mitään kummempia höpinöitä.

Ulkonäkö on varmasti monelle ihmiselle tärkeä asia, ja niin se on myös mulle. On kiva näyttää hyvältä ja olla tyytyväinen siihen mitä peilistä näkee. Aina se ei kuitenkaan ole niin helposti tehty kuin sanottu. Omat virheensä on hyväksyttävä, sillä niitä on jokaisella. Kukaan ei ole täydellinen. Tiedän omasta kokemuksesta kuinka vaikeaa itsensä, virheidensä sekä oman peilikuvansa hyväksyminen voi olla.

12-vuotiaasta lähtien akne on ollut osana mun elämää. Näiden vajaan neljän vuoden aikana oon käynyt jatkuvaa kamppailua sitä vastaan. Matka on ollut pitkä, hetkittäin raskas, usein hermojaraastava, alkuaikoina itsetuntoa nakertava, mutta palkitseva. Pitkään mun oli todella vaikea katsoa tyytyväisenä itseäni peilistä. Suoraan sanottuna inhosin mun ihoa ja naamaa. Se näytti mielestäni ällöttävältä. Vaikka aknen kanssa kamppailee iso porukka ihmisiä, tunsin olevani ainoa siitä kärsivä henkilö ainakin lähipiirissäni. Oli useita tyttöjä, joita kadehdin, sillä heidän iho vaikutti virheettömältä ja täydelliseltä. En silloin millään uskonut, että hekin varmasti joutuivat kamppailemaan jonkun ulkonäköön liittyvän asian kanssa.

IMG_2838
IMG_2837

6. luokan loppupuolella kävin koululääkärillä, joka kirjoitti mulle akneen antibioottikuurin reseptin. Söin kuurin ja finnit alkoi pikkuhiljaa hävitä. Olin hetken tyytyväinen ihoni kuntoon, kunnes tuli syksy ja sen myötä myös finnit palasivat. Palattiin lähtöpisteeseen. Asian kanssa oli pakko vain opetella elämään, vaikka helpolta se ei tuntunut. Kasiluokalla mulle määrättiin sama kuuri uudelleen. Kaava toistui aivan samanlaisena. Söin kuurin ja ongelmat helpotti. Iho pysyi hyvänä vain kesän ajan, mutta eipä aknesta päästy vieläkään eroon pysyvämmin. Siinä vaiheessa tuntui turhauttavalta ja marssin jälleen kerran koululääkärin vastaanotolle. Sain käteeni kolmannen kerran saman antibioottikuurin reseptin. Turhautuneena ja itku kurkussa päässä pyöri vain ajatukset "Miks? Miks en voi saada parempaa apua tähän hemmetin akneen?" Laitettiin viestiä ja koulun terveydenhoitaja lupautui keskustelemaan koululääkärin kanssa uudelleen. Jonkin ajan päästä postilaatikosta löytyi odotettu kirje. Hypin melkein riemusta, kun äiti soitti mulle kertoen, että kotona odottaa kutsu ihotautilääkärin vastaanotolle. Lääkärissä käytiin läpi kaikki tulevaan kuuriin liittyvät asiat, sillä kyseessä oli vahva lääkekuuri. Kaikki sujui hyvin, ja kotimatkalla auton penkillä istui tyytyväinen ja helpottunut tyttö. Aluksi lääkeet veti mun ihon entistä huonompaan kuntoon, mutta siitä olikin varoitettu. Nyt oon syönyt lääkkeitä kolme kuukautta eli puolivälissä ollaan, jos pystyn jatkamaan samalla annostuksella loppuun asti. Iholla on vielä reilusti epäpuhtauksia, mutta paljon on lääkkeet kerennyt vaikuttamaan.

IMG_2824

Palataan vielä ajassa hieman taaksepäin siihen aikaan, jolloin mun itsetunto oli koetuksella. Kun olin valmiiksi jo tyytymätön omaan ulkonäkööni ja päälle sai ikäviä kommentteja ihosta, tuntui etten riittännyt ja ollut tarpeeksi hyvä tällaisena. Halusin kovasti muuttua tai olla joku toinen. Itsetunto mulla oli valmiiksi jo aika heikko ennen aknea eikä sen saaminen helpottanut asiaa. Tuntui, että itsetunto laski laskemistaan. Oli hetkiä, kun peiliin katsoessani saatoin purskahtaa itkuun huomatessani ihon kunnon. Ikävät kommentit netissä tuntui teräviltä piikeiltä, mutta en ole antanut niiden jättää muhun syvempiä jälkiä, vaikka vieläkin muistan tarkkaan pari kommenttia.

Kaikesta kuitenkin selviää eikä elämä kaadu pienempiin tai vähän suurempiinkaan vastoinkäymisiin.  Pienin askelin opettelin hyväksymään virheitäni ja olemaan enemmän tyytyväisempi ulkonäkööni.  Enää en häpeä tai pelkää näyttäytyä julkisilla paikoilla ilman meikkiä ja voin hymyillä peilikuvalleni. Läheisten ollessa tukena oon päässyt hurjan paljon eteenpäin. Loppujen lopuksi oon vaan kiitollinen siitä, että mun on täytynyt käydä läpi tämä pitkä kamppailu aknen kanssa, sillä ilman sitä mulla ei olisi läheskään näin korkea itsetunto. Matka, jonka tähän pisteeseen oon kulkenut on rohkaissut sekä kasvattanut mua ihmisenä. Aknen ansiosta olen tänään ylpeänä se kuka olen, rohkea ihana oma itseni!

Tämän postauksen avulla haluan rohkaista teitä olemaan omia itsejänne, sillä jokainen teistä on riittävä ja kaunis juuri sellaisena kuin olette! 

- Viivi 

38 comments :

  1. Eikä, ihanasti kirjoitettu postaus! Oot kaunis ulkoa kuin sisältäkin, upea olet <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sofia ihanasta kommentista! ♥

      Delete
  2. Voi Viivi! ♥ Aivan huippu teksti! Ja sua unohtamatta, säkin olet aivan huippu! Sun akne, ei tee susta ei yhtään huonompaa. Päin vastoin, se on ollut mukana kasvattamassa susta itsevarmaa ja rohkeaa ihmistä.
    Mulla itselläni on molemmissa jaloissa ihomuutokset. Sellaiset isot hehkuvan punaiset ja arat "ihottuma" täplät. Niille ei pysty tekemään oikeastaan mitään. Välillä kun ne menee tosi paljon kipeämmäksi niitä hoidetaan rasvoilla. Mutta koskaan ne ei lähde, päin vastoin vaan saattaa kasvaa. Aluksi mun teki mieli vain peitellä niitä kokoajan, kunnes tajusin että ne on osa mua, eikä kukaan tässä maassa ole täydellinen! Mutta itseensä voi silti olla tyytyväinen ja elää sen mukaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Henna voi kiitos ♥ Nousee melkein kyyneleet silmiin näitä kommentteja lukiessa! Juuri näin, 'ongelmamme' tekee meistä erityisiä ja ainutlaatuisia :)

      Delete
  3. Huikea, rohkea nuori nainen! Sinä olet kaunis <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia erityisen paljon <3

      Delete
  4. Samaistuttava teksti. Minulla on ollut vuosia paha akne selässä, kunnes marssin ihotautilääkäriin eri kuureja myös syöneenä. Välissä kävin 2 viikkoa pyörähtämässä Kreikassa - en voinut uskoa että se olisi se todellinen rauhoittaja. Olin ihan varma, että paiseet ja kipeys palaa, mutta näin puolen vuoden jälkeen se ei ole suuremmin vaivannut. Mitälie supervoimia? Vaikka kyllähän sen tietää, että meri-ilmasto ja aurinko tekee ihosairauksille hyvää, mutta sinnikäs akne?

    Loppuvuodesta nyt puhkesi kuitenkin aikuisiän (23v) akne naamaan. Itsetunto kävi roiman kieeroksen alhaalla. En välitä mitä muut ajattelee, mutta en tykkää siitä mitä peili näyttää. Yritän vältellä toistaiseksi lääkäriä, mutta sain siipeeni kokeillessani basironia ja tällä hetkellä laitan nassuun kortisonivoidetta allergisen reaktion vuoksi :'D ehkä se lääkäri....

    Tsemppiä, toivon että lääke auttaa loppuun asti ja pitää piiiitkään poissa tämän pirun! :)

    Mimmi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kuulla, että joku pystyy samaistumaan! Kuulostaapa jännältä. Mutta toivotaan, että saat ihosi kuntoon♥

      Delete
  5. Todella rohkea ja koskettava postaus! Oot todella kaunis juuri sellaisena kuin olet <3

    http://vilhelmiinalyydiaa.blogspot.fi

    ReplyDelete
  6. Voi miten ihana postaus❤️ Ja täytyy kyllä sanoa, etten ole etes aikaisemmin huomannut siulla aknea, mitä nyt olen blogiasi seuraillut. Itsellänikin tämä on aika ajankohtainen postaus, miulla kun ei oo koskaan oikein ollut kasvojen iho hyvässä kunnossa, aina vaan joitain finnejä, sekä yläselässäni on aknea. Mutta nyt minäkin sain 3 kuukautta kestävän lääkekuurin akneeni, toivottavasti se helpottaa! Ja toivottavasti myös siulla uusi lääkekuuri helpottaa akneasi! :) ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Vilma kommentista♥ Toivottavasti sä saat tarvittavan avun tolla kuurilla!

      Delete
  7. Mahtava postaus! Itsekin olen kärsinyt ja kärsin vielä edelleen välillä heikosta itsetunnosta ja epävarmuudesta ulkonäköön. Pikkuhiljaa sitä alkaa hyväksyä itsensä, sillä oman itsensä kanssa täytyy vain oppia elämään. Paskat siitä mitä muut ajattelee! Paljon tsemppiä sulle <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin pitkän ajan jälkeen päätin tulla vastaamaan loppuhinkin kommentteihin. Isot pahoittelut tästä viivästyksestä! Ihana tää sunkin kommentti, kiitos paljon <3 Samoin tsemppiä sulle, oot hyvä just tollasena!

      Delete
  8. Ihana postaus, ihana tyttö olet! <3 Ihailtavaa rohkeutta :)

    ReplyDelete
  9. Maailman suurin sydän sinulle! ❤️❤️❤️

    ReplyDelete
  10. Oot tosi kaunis :) mulla ei itselläni ole aknea mutta aika vaikeasti atooppinen iho, joskus käsivarteni ovat täynnä kuivia, kirkkaanpunaisia alueita jotka muistuttavat palovammoja. Ne kutiaa ja niitä on vaikea hoitaa lähinnä siksi että on todella vaikeaa olla raapimatta. Joskus mua kiusattiin sen vuoksi. Ihosairaudet ja ongelmat on tehokkaita itsetunnon latistajia etenkim meille naisille, mutta me ollaan kaikki kauniita, eiks vaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nimenomaan, ulkonäön kanssa kamppailu on varmaankin kaikille tuttu juttu. Kaikki me ollaa upeita just tälläsinä niinkun sanoitkin. Kiitos paljon! <3

      Delete
  11. Upea postaus ja niin kaunis ja rohkea tyttö sen takana! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Wau kiitos paljon! Sielläkin varmasti toinen upea ja kaunis nainen! <3

      Delete
  12. Kuule, monet ovat saaneet aknen kuriin jättämällä ruokavaliosta pois kaikki maitotuotteet, viljat ja sokerin. Kokeilepa myös käyttää kolloidista hopeavettä kasvoveden alla, sitä saa luontaistuotekaupoista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toi hopeavesi kuulostaa sen verran mielenkiintoselta, että voisinkin pistää sen ostoslistalle. Kiitti vinkeistä :)

      Delete
  13. Olet kyllä rohkea ja kaunis ♥

    ReplyDelete
  14. Replies
    1. Kiitos! Tuli tarve jakaa kyseinen asia ja se todellakin kannatti :)

      Delete
  15. miten rohkee teksti ja ihanasti kirjotettu! Itekkin aknen kanssa kamppailleena, nykyään parantuneena voin kyllä sanoa että tiiän mitä tarkotat kun sanot et se on raastavaa.. mut hyvä et on parempaan suuntaan menossa, pääset siitä vielä varmasti eroon! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti paljon Vilja! Jep raastava matka nimenomaan, mutta hienoa kuulle, että sunkin iho-ongelmat on hellittänyt <3

      Delete
  16. Vaikka en tunne sinua ja tämä oli eka blogipostaus minkä sulta luin, niin on pakko sanoa että oli kyllä kauniisti kirjoitettu.

    Itse olen kyllä jätkä mutta oli mullaki silloin keski- ja yläasteella melkoinen aknepurkaus, ehkä luokan toiseks tai kolmanneks pahin. Tuskin on mitään sun akneen verrattuna (siis pitkäkestoisuudella jne) mutta kyllä se silppoi mun itsetuntoa, vaikka itsetuntoni meikällä nyt aina on ollut pohjanoteeraus – kiitos melkein koko peruskoulun kestänyt koulukiusaaminen. Onneks olen välttynyt akneen liittyvistä kommenteista (mä kyllä oletin että joku tulis ja haukkuis pizzanaamaksi jne) mutta niitä ulkonäkökommentteja kyllä tuli muista ongelmakohdista sen sijan...
    Aknen suhteen äiti suositteli käyttämään kaiken maailman kallista mönjää mikä haisi tosi vahvalle ja oli kaikenpuolin inhottavaa ihon päällä. Mä käytin niitä jonku aikaa mutta ei ne minusta tehnyt juuri mitään parannusta joten mä lopetin niiden käyttämisen; ne tuotteet muutenki kuivatti mun ihoa ihan maan perkeleesti. Jonku aikaa pesin vaan naamatauluni ihan perus saippualla ja vedellä ja en tiedä mitä mustaa magiaa niissä sitten oli mutta se toimi. :D

    Mutta jooh, minua on koko elämä haukuttu ties miksi ja milloin mutta ei siitä enään jaksa sillee välittää. Olen suht tyytyväinen itseeni ja vaikka asiat vois paremmin olla niin vois ne olla paljon pahemminki. En jaksa enää hävetä tai piilotella itseäni – haluan olla just semmoinen ku olen.

    ☆ Ink & Sword Lifestyle Blog ☆

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon tästä kommentista! On ihanaa, että tekstistä on tykätty. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, kun tekin jaatte tänne avoimesti omia kokemuksianne, niitä on mukava lueskella.

      Jokainen me ollaan sopivia just omina itsenämme, joten hienoa että säkin osaat hyväksyä itses ja haluat olla sellainen kun oot!

      Delete
  17. Sä olet niin kaunis tyttö! Rohkeasti kirjoitettu postaus, mulla on ollut samanlaisia ajatuksia omista kasvoistani ja on aika ajoin edelleenkin. Kiva kuitenkin lukea sun tarinasi ja fiiliksiäsi :-)

    Olen välillä kurkkinut sun blogia, mutta ikinä en ole jäänyt pidemmäksi aikaan lukemaan sun tekstejä. Tänään kuitenkin pysähdyin ja jäin lueskelemaan ja ihastuin täysin! Ihanan positiivinen blogi ja teksejä, sait musta pidempiaikaisen lukijan hah :'-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahtavaa Noora, että iski tää postaus suhunkin. Ihan mahtavaa oikeesti, jos pystyy auttamaan tai koskettamaan jotakin omilla teksteillä. Kiitos ihan älyttömästi siis mukavasta kommentista ja muista miten kaunis nuori nainen säkin oot <3

      Delete
  18. Vau! Tosi hyvin kirjoitettu!

    Olen itse ollut samassa tilanteessa. Ihoni huononi yläasteella, mutta en koskaan tehnyt asialle mitään sen kummenpaa. Vaihtelin vain kasvojenpuhdistusaineita ja rasvoja odotellen että ongelma katoaisi murrosiän loputtua. Kun ongelma ei hävinnyt niin päätin opettelella elämään asian kanssa. Se oli helpommin sanottu kuin tehty.
    Lukio tuli ja meni, mutta akne pysyi. Viime kesänä se paheni yllättäen ja vaivuin taas epätoivoon. Marssin ihotautilääkärille, joka määräsi antibiootit. Niillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta.
    Lopulta otin yhteyttä ihonhoitoklinikka Skinmediin, joka pitäjän tunsin perhesuhteiden kautta. Anne teki minulle marras-joulukuun aikana neljä kemiallista kuorintaa, ja hoitojen jälkeen kasvoni olivat niin hyvässä kunnossa, että en olisi voinut edes toivoa parempaa!
    Suosittelen ehdottomasti Skinmediä jos antibioottien jälkeen iho vielä huononee!

    ❤ Keep it simple

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, jos tykkäsit tekstistä . Jotenkin helpottavaa, jo joku pystyy samaistumaan. Ja hei kiitos paljon vinkistä. Pidän mielessä, jos jatkossa tulee tarve <3

      Delete
  19. eksyin tähän postaukseen vähän "myöhässä" koska täähän on julkaistu aikoja sitten, mut ihan pakko sanoa että ihan sika rohkea teksti! Mun mielestä on ihailtavaa että joku uskaltaa kirjottaa noin avoimesti tällasesta aiheesta ja itsekin aknesta kärsineenä pystyin samaistumaan täysin ja tää sun teksti anto myös mulle itseluottamusta ja rohkeutta olla oma itteni. Ja musta sä oot kaunis oli sulla akne tai ei! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itsekin palaan nyt vuosi jälkeenpäin vastailemaan viimeisiin kommentteihin. Mulla oikeesti alkaa silmät kostumaan, kun luen näitä kommentteja. On ihan huikeaa kuulla, jos oon pystynyt antamaan jotain/auttamaan teitä tämän postauksen kautta. Samalla myös mä oon saanut paljon enkä olis ikinä osannut kuvitella tämän postauksen antavan näin paljon. Tuntui helpottavalta kertoa asiasta ja kaikki tullut palaute on tuntunut aivan mielettömän upeelta. ISO KIITOS SIIS TÄSTÄ IHANASTA PALAUTTEESTA <3 Siellä on kanssa toinen kaunis ja upea ihminen!

      Delete